Tänään ollaan yksin…
… vai ollaanko? Ainakin tänään on yksinolopäivä. Kovin monelle päivä ei eroa millään tavalla muista päivistä, koska moni on lähes jatkuvasti yksin. Osalle ihmisistä asia on ok, mutta on paljon ihmisiä, jotka yksinolo tekee surulliseksi.
Minä olen paljon yksin, mutta en sitä valita. Kun työ oli koko aika muiden kanssa olemista, en moisella tahdilla edes haluaisi enää mennä. Minulle yksinolon ongelma on useimmiten vuorokauden tuntien vähyys. Aika menee nopeasti ja äkkiä huomaan, että olisi ollut fiksua nukkua jo muutama tunti aiemmin…
Kyllähän joskus tulee hetki, että olisi mukava tavata joku tuttu. Harmi vaan monet tärkeät ihmiset asuvat niin kaukana. Mutta, ryhdistäytymällä ja menemällä sinne, missä ihmisiä on, on aina mahdollista kohdata muitakin. Kovasti odotan kevään etenemistä ja mahdollisuuksia viettää taas aikaa Ruissalossa. Siellä kohtaa usein mukavia ihmisiä!
Ei yksinolo ole pahasta, vaan tekisi todella monelle hyvää välillä rauhoittua oman itsensä seuraan. Niin minä ainakin ajattelen.
❓Entä sinä, miten koet yksin olemisen?❓
🏡TYYNELÄ on muuttanut Bloggeriin 
Eräs yksinäisyyden kokemus on myös ajatuksellinen yksinäisyys, omat kiinnostuksen aiheet ovat outoja heille, joiden lähipiirissä päivittäinen elämä kulkee. Ei voi jakaa innostustaan, joutuu ”pidättelemään” ajatuksiaan..
No, aivan! Tuota näkökulmaa moni ei edes ajattele, jos ne omat ajatukset ovat näitä yeisiä linjoja kulkevia. On aivan totta -ja tuttuakin- , että välillä joutuu pidättelemään ajatuksiaan, kun ollaan keskustelukaverin kanssa ”niin eri planeetalla”.
Kaipaisin nyt rauhoittumista en niinkään yksinoloa. Eilinen päivä oli liian hektistä niinkuin koko tämä kuukausi. Luontoon on vaikea päästä näiden liukkaiden takia sillä luonnossa liikkuminen rauhoittaa. Katsoin kuvia menneiltä vuosilta jolloin olin liikkeellä potkurilla hankiaista pitkin pelloilla ja järven jäällä. Kunpa kesä tulisi pian ja pääsisin metsään tai veden äärelle ja nuotion loimutukseen!
Rauhoittuminen on itse kullekin tärkeää, sillä liiallinen kiire kuluttaa paljon voimia. Luonto on tosiaan hyvä lataaja, mutta liukkailla ei sinnekään kannata mennä. Täällä on lumet ja liukkaat jo pois ja pihalla nurmikko vihertää. Kesää joudutaan vielä vähän odottamaan, mutta kevät on jo täällä. Minäkin haaveilen nuotiolle pääsystä, mutta nytjän tuli sitten jo vuoden ensimmäinen maastopalovaroitus tänne. Pitää vaan odotella.
Voimia sinulle! 🌸🍀