”Hiljaisuus on pysähtymistä, asioiden huomaamista ja kaikkien aistien käyttämistä.”

Nykyisin ääntä on vähän kaikkialla. On liikenteen melu, kuulokkeilla kuunnellaan kaikenlaista -musiikkia, äänikirjoja, podcasteja-, kuulemme erilaisia häiritseviä ääniä, mutta myös joskus rauhoittavia ääniä.
Hiljaisuuskin on tarjolla, mutta yllättävän harva tarttuu siihen mahdollisuuteen. Olemme valmiita maksamaan retriiteistä ja erilaisista ohjatuista hiljaisuuden ajoista, mutta emme käytä mahdollisuutta olla hiljaa / hiljaisuudessa ihan omatoimisesti.

Miksi niin moni pakenee hiljaisuutta?

Onko kyse pelosta, mitä hiljaisuus avaisikaan omasta mielestämme? Vai onko kyse siitä, että kiireen keskellä on vaikea saada ajatuksia raihoittumaan ja siten nauttia hiljaisuudesta? Vai onko hiljaisuuden karttaminen vain tapa? Monella on tapana heti kotiin tultuaan avata erilaisia äänilähteitä, ettei tarvitse olla hiljaisuudessa. Koetaanko hiljaisuus jotenkin vaarallisena?

Hiljainen hetki ja toisenlainen hiljainen hetki

Erilaisten ikävien tapahtumien yhteydessä tai muistoksi toteutetaan usein määrätyn pituinen (yleensä 1-3min) hiljainen hetki. Yleensä tätä hetkeä kunnioitetaan seisaaltaan ja ajatusten on tarkoitus kohdentua tapahtuneeseen.
Mutta, hiljaisen hetken voi toteuttaa muutenkin. Minulla on tapana viettää kotona oma hiljainen hetki lähes päivittäin. Ei taustamusiikkia, ei mitään hankittua ääntä, vain hiljaisuus, Yleensä kohdistan silloin ajatukset vain yhteen asiaan. Asia voi olla hieno kokemus, vaikea tilanne, tärkeä ihminen… melkeinpä mikä vaan. Nämä hiljaiset hetkeni kestävät yleensä 2-5minuuttia. Eli, kyse ei ole mistään isosta jutusta, vaan täydellisestä rauhoittumisesta. Omalla kohdallan olen huomannut näiden hetkien olevan varsin voimaannuttavia ja siksi ne ovar arvokkaita.

❓Mikä on hiljaisuuden asema sinun elämässäsi❓