Yksinäisyys on yhä kasvussa ja sehän on ohittanut jo esim. sydän- ja verisuonitautien määrän. Näin yksinäisyyden ongelma on asia, jonka selvittämiseen ja poistamiseen tulee panostaa kunnolla.
Tämän viikon lopulla on ystävänpäivä. Kun kaupoissa, netissä ym. puhutaan paljon ystävistä ja siihen liittyvistä upeista asioista, moni yksinäinen käpertyy entistä enemmän itseensä usein surullisena ja tuntien olevansa hyljätty.

Olen jutellut monen yksinäisen kanssa ja heiltä saa yhden merkittävän toteamuksen: ”Lopettaisivat sen pälätyksen”. Yksinäiset ilahtuvat usein – ei aina, sillä on myös vapaaehtoisesti itsekseen olevia – vieraista. Kuitenkin moni kokee, että vieras tulee ja toimii ”puhekoneena”, jonka omat asiat ovat pinnalla kaiken aikaa. Yksinäiset kaipaavat usein nimenomaan keskustelua, vuorovaikutusta. Sitä, että kukaan ei tule kaatamaan yksinäisen niskaan omaa elämäänsä, vaan kumpikin voi puhua ja tulla kuulluksi.

💡Olen ennenkin sanonut, että mielestäni peruskoulussa (esim. ysiluokalla) kuuluu opetusohjelmaan ottaa keskustelutaito. Ja oppilaille voisi antaa lisäpisteitä, jos he menevät (vaikka kaksin, jos ei yksin uskalla) kohtaamaan yksinäisen vanhuksen tai vammaisen ihan vaan keskustelun merkeissä. Tällaisista eri ikäisten kohtaamisista on monasti alkanut pitkä ystävyys, jossa hyvinkin erilaisten ihmisten elämä kohtaa ja rikastuttaa kummankin maailmaa.👍
❓Olisiko tällainen mahdollista❓