Päivän teemana myös ’Tee yksi asia kerrallaan’.
En oikein tiedä, mitä tuosta pitäisi ajatella. Minulla kun on usein menossa 2, jopa 3 asiaa samaan aikaan. Toki, jos kyse on oikeasti keskittymistä vaativa asia, silloin vain yksi asia, mutta muuten usein ainakin se kaksi. Otetaanpa pari esimerkkiä: Teen ruokaa ja samalla mietin seuraavan artikkelin tai videon sisältöä. Kuuntelen äänikirjaa ja teen samalla hyvinvointini kannalta tärkeitä pieniä jumppaliikkeitä. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Yleensä sanotaan, että tulee keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Minä vähän luulen, että tuo on miesten keksimä määritelmä. Erityisesti perheenäitien on usein pakko tehdä montaa asiaa samaan aikaan, jos meinaa saa saada kaikki tehtyä.
❓Miten on sinun kohdallasi; yksi asia kerrallaan, vai monta kerrallaan❓
Tekoälyyn suhtautuminen on monitahoinen asia. Juuri tänään netissä kiertää juttu, jossa henkilö oli kysynyt tekoälyltä tiettyä julkisuuden henkilöön (entisajan) kohdistuvaa tietoa ja sai vastaukseksi – aivan väärää tietoa. Kun henkilö sitten ilmoitti tiedon vääräksi, tekoäly totesi pahoittelun ja pyysi oikaisemaan tiedon…
Juuri tämä on iso ongelma tekoälyn suhteen, sillä kovin moni hakee tietoa tekoälyltä. Ja moni luottaa saamansa tiedon oikeellisuuteen! Kuitenkin tekoäly kertoo tietona sen, mitä sille on syötetty. Samaa kysymystä kannattaisi ainakin esittää useammalle tekoälyohjelmalle, jotta voisi edes mahdollisesti saada oikean tiedon. On syytä myös muistaa, että monet hakukoneetkin käyttävät tekoälyä (esim. Google). Tämä kaikki saa aikaan sen, että minä pyrin hakemaan tiedot muuta kautta ja aina myös varmistamaan tiedon oikeellisuutta. Onhan se välillä työlästä, mutta mielestäni kuitenkin vaivan arvoista.
Tekoälyllä voidaan luoda myös kuvia aiheesta kuin aiheesta. Tai, ei ihan mistä vaan, sillä osa tekoälyohjelmista on rajannut joitain aiheita kielletyiksi. Minusta se on jopa viisasta. Mutta, tekoälyllä voidaan luoda aidonnäköisiä ihmisten (toki myös muun kuten eläimet, kasvit jne.) kuvia. Niinpä esim. julkkisten kohdalla käytetään usein tekoälyllä tehtyjä kuvia jolloin ei tarvita henkilöltä lupaa kuvan julkaisuun. Minä en pidä mistään tekoälyllä tehdystä aidonnäköisistä ihmisten kuvista. Minähän teen useinkin tekoälyllä ihmiskuvia, mutta aina ohjeistan sanalla ”sarjakuvamainen”. Silloin kuva ei edes pyri olemaan aidonnäköinen, vaan kaikki tietävät kuvan olevan tekoälyn tuotos. Sitä paitsi, laitan kuvaan merkinnän, josta selviää, että kuvan idea on minun ja kuvan toteutus tekoälyn.
Muutaman kerran olen teettänyt tekoälyllä pienen runon annetusta aiheesta. On niistä jotkut olleet mielestäni hyviä, mutta moni on mennyt suoraan roskiin. Niissäkin noudatan merkitää ’tekoälyn tekemä’.
Opettajien olen kuullut kertovan ongelmasta, jonka tekoäly on tuonut heille. Kun opiskelijalle annetaan kotitehtäviä, osasta näkee palautustilanteessa heti, ettei tehtävää ole suorittanut ko. opiskelija, vaan tekoäly. Tämä voi muodostua todella suureksi ongelmaksi erityisesti silloin, kun kyseessä on oppiaine, jonka tietojen hallinta on tulevaisuuden kannalta tärkeää. Tekoälyllä asioita kopioidessa ei asiaan paneuduta, vaan homma hoidetaan muutamassa minuutissa. Näin asian sisäistämistä ei tapahdu. Usein tulee mieleen, miten tällaisissa tilanteissa voisi toimia. Auttaisiko yllätyskokeet, joissa kysymykset tulevat suoraan annetusta kotitehtävästä? Olennaista minusta opiskelun kannalta on se, että opiskelijoille tuodaan vahvasti esille se, miten suuri ero on tekoälyn hyödyntämisessä asioiden varmistamisessa ja tekoälyllä tehtävän teettämisessä. Samalla tulee korostaa, mikä on oikeaa ja luvallista ja mikä ei.
Tekoälystä voisi sanoa, kuten vastaavasti netistä on kauan sanottu: ”Tekoäly on hyvä renki, mutta huono isäntä.”
Hoiva tarkoittaa monenlaisia asioita; konkreettista hoivaa vaikkapa liikkumisapuna, ruokailuapuna tai monissa muissa vastaavissa asioissa, mutta hoiva on muutakin! Hoiva on myös henkistä! Se voi sisältää kannustusta, lohdutusta, opastusta jne. Jokainen meistä voi olla jollain tavalla antamassa hoivaa jollekin sitä tarvitsevalle. On kuitenkin myös muistettava, että voimme itse olla hoivan tarpeessa. Suomalainen sisu vaan tahtoo olla välillä haittana, eikä hoivaa haluta tai osata vastaanottaa. Asiaa kannattaa opetella, sillä jossain vaiheessa elämäänsä jokainen tarvitsee jonkinlaista hoivaa.