Kirjasto

Lukuvinkki 8.📖

m*Kommentoi

TÀmÀn pÀivÀn lukuvinkki on oikeastaan lasten satu aikuisille. Kirja, josta osaan paljon ulkoakin, sillÀ olen sen lukenut / kuunnellut monet kerrat.

Antoine de Saint- ExupĂ©ry: Pikku Prinssi 

Kirjaa kuvataan mm. nĂ€in: ”Saharan autiomaahan pudonnut lentĂ€jĂ€ tapaa pienen pojan, joka sanoo tulleensa taivaalta, puhuu toisista planeetoista – ja haluaa, ettĂ€ pilotti piirtÀÀ lampaan.

Antoine de Saint-ExupĂ©ryn klassikko Pikku Prinssi kĂ€tkee sadun verhoon ajatonta viisautta, joka on lumonnut lapset ja aikuiset vuosikymmenien ajan.”

Minulle on jÀÀnyt kirjasta pysyvÀsti mieleen ennen kaikkea kaksi asiaa:
“Aikuiset eivĂ€t koskaan ymmĂ€rrĂ€ mitÀÀn itse, ja on vĂ€syttĂ€vÀÀ, ettĂ€ lapset aina ja ikuisesti selittĂ€vĂ€t heille asioita.”
Toisena ketun salaisuus, joka selviÀÀ lukiessasi / kuunnellessasi kirja.

Kuisti

13.3. huomioimme🍀

m*Kommentoi

đŸŒ· NimipĂ€ivĂ€onnea Ernesti, Erno, Tarvo
⚓Maailman munuaispĂ€ivĂ€
đŸ‡«đŸ‡ź LiputuspĂ€ivĂ€, Talvisodan pÀÀttymisen muistopĂ€ivĂ€

Laupiaan samarialaisen pÀivÀ

Ilmauksella ”laupias samarialainen” tarkoitetaan ihmistĂ€, joka auttaa muita hĂ€dĂ€ssĂ€. TĂ€llaisten ihmisten tarve on nykyisin todella suuri. Keskuudessamme on paljon sellaisia, joilla on suuria vaikeuksia selvitĂ€ arjen asioista.
TÀhÀn on sitten tullut mukaan myös ikÀviÀ puolia. MinÀ koen sellaisena esim. nettikirppisten ja netin roskalavojen kÀyttÀjien keskuudessa ilmenevÀn negatiivisuuden. On useita lahjoittajia, joiden tarkoitus on hyvÀ. Sitten tulee joku haukkumaan tuotetta, valittamaan vastaanottajista ja hÀiriköimÀÀn eri tavoin. Viime aikoina on tullut yhÀ enemmÀn moitetta siitÀ, kun hÀdÀssÀ oleva on kÀyttÀnyt mahdollisuutta tehdÀ avunpyyntönsÀ nimettömÀnÀ. Ei taida moittijoiden mieleen tulla, ettÀ nimettömyyden kÀyttöön syynÀ voi olla esim. lasten suojaaminen mahdolliselta kiusaamiselta! Eikö olennaista ole se, ettÀ voi olla jollekulle apuna?

Tupa

Sattuuhan sitĂ€đŸ˜Š

m*Kommentoi

Pieni muisto lapsuudestani

Kun olin pieni, olin paljon Mummini luona. ErÀÀnÀ syntymÀpÀivÀnÀni sitten sain polkupyörÀn. Se oli vanha aikuisten pyörÀ, jonka Pappa oli maalannut valkoiseksi. Olin kovasti innoissani pyörÀstÀ. Harjoittelin vÀhÀn ajamista siinÀ pihalla, kunnes pÀÀtin, ettÀ on aika ajaa alas jyrkkÀÀ mÀkeÀ, joka pihasta lÀhti alas pellolle. Vauhtia vaan ja menoksi! No, ei siinÀ kaikki asiat tulleet mieleen; kuten esimerkiksi se, miten polkupyörÀ pysÀytetÀÀn. MÀen alla oli iso ruusupuska ja siihenhÀn minÀ sitten ajoin tÀydellÀ vauhdilla. Hupsista. Oli sitten ruusunpiikkejÀ siellÀ ja tÀÀllÀ, mutta suurin huoleni oli, ettÀ olihan pyörÀ kunnossa. Olihan se. Seuraavaksi selvitin, miten se pysÀyttÀminen tapahtuu ja sitÀ piti harjoitella moneen kertaan ennen kuin sain luvan uudelleen ajaa itsekseni.
PitĂ€isikö sanoa: ”Oppia ikĂ€ kaikki”…