Virtuaalisuus on muotia?

Yhä enemmän palveluja ollaan siirtämässä virtuaaliseen muotoon. Toki se vähentää matkustamista, säästää aikaa ja säästää sen myötä menoja, mutta… *digitaalisuus ei korvaa ihmistä*
”Virtuaalinen edunvalvontapäivä yhdistää ihmiset ja lainsäätäjät suoraan kotoa käsin. Käytännön virtuaalikoulutuksen avulla osallistujat oppivat puolustamaan keskeisiä asioita, kuten terveydenhuoltoa tai sosiaalista oikeudenmukaisuutta.” (https://www.daysoftheyear.com/days/virtual-advocacy-day/)

Toki virtuaalisuus mahdollistaa suorat yhteydenotot, mutta… tulevatko ne yhteydenotot aina huomioitua? Moni on kertonut lähestyneensä esim. kansanedustajia yhä uudelleen edunvalvonta-asioiden merkeissä saamatta vastausta. Sama koskee joitain viranomaistahoja.

Nyt, kun taas yhdet vaalit ovat lähellä, saamme kuulla poliitikoilta mitä erilaisempia selityksiä, ehdotuksia, jopa lupauksia. Mutta kuulemme myös monessa asiassa asian valmistelun / päätösten teon siirtyneen tulevaisuuteen (=vaalien yli). On miten on, todelliseen vaikuttamiseen ja oikeudenmukaisuuden ym. asioiden huomioimiseen tarvitaan aina isompi ja vaikutusvaltaisempi joukko. Erilaisia adresseja ym on tehty jo vuosia, mutta merkittävä allekirjoittajamääräkään ei varmista asian todellista etenemistä.

❓Kysymys kuuluu myös: Millainen on ”käytännön virtuaalikoulutus” ja kuka / mikä taho sen toteuttaa niin, että se on oikeudenmukaisesti kaikkialla mahdollisuus saavuttaa? Minä toivon, että virtuaalinen edunvalvonta olisi oikeasti mahdollista ja tuloksellista, mutta ei tehdä siitä ainoaa mahdollisuutta aitoon edunvalvontaa.