Kategoria: Tyynelästä löytyy:

Tyynelästä löydät kuistin, tuvan, kirjaston ja ruusunurkan.

Kirjasto

Lukuvinkki 8.📖

m*Kommentoi

Tämän päivän lukuvinkki on oikeastaan lasten satu aikuisille. Kirja, josta osaan paljon ulkoakin, sillä olen sen lukenut / kuunnellut monet kerrat.

Antoine de Saint- Exupéry: Pikku Prinssi 

Kirjaa kuvataan mm. näin: ”Saharan autiomaahan pudonnut lentäjä tapaa pienen pojan, joka sanoo tulleensa taivaalta, puhuu toisista planeetoista – ja haluaa, että pilotti piirtää lampaan.

Antoine de Saint-Exupéryn klassikko Pikku Prinssi kätkee sadun verhoon ajatonta viisautta, joka on lumonnut lapset ja aikuiset vuosikymmenien ajan.”

Minulle on jäänyt kirjasta pysyvästi mieleen ennen kaikkea kaksi asiaa:
“Aikuiset eivät koskaan ymmärrä mitään itse, ja on väsyttävää, että lapset aina ja ikuisesti selittävät heille asioita.”
Toisena ketun salaisuus, joka selviää lukiessasi / kuunnellessasi kirja.

Kuisti

13.3. huomioimme🍀

m*Kommentoi

🌷 Nimipäiväonnea Ernesti, Erno, Tarvo
⚓Maailman munuaispäivä
🇫🇮 Liputuspäivä, Talvisodan päättymisen muistopäivä

Laupiaan samarialaisen päivä

Ilmauksella ”laupias samarialainen” tarkoitetaan ihmistä, joka auttaa muita hädässä. Tällaisten ihmisten tarve on nykyisin todella suuri. Keskuudessamme on paljon sellaisia, joilla on suuria vaikeuksia selvitä arjen asioista.
Tähän on sitten tullut mukaan myös ikäviä puolia. Minä koen sellaisena esim. nettikirppisten ja netin roskalavojen käyttäjien keskuudessa ilmenevän negatiivisuuden. On useita lahjoittajia, joiden tarkoitus on hyvä. Sitten tulee joku haukkumaan tuotetta, valittamaan vastaanottajista ja häiriköimään eri tavoin. Viime aikoina on tullut yhä enemmän moitetta siitä, kun hädässä oleva on käyttänyt mahdollisuutta tehdä avunpyyntönsä nimettömänä. Ei taida moittijoiden mieleen tulla, että nimettömyyden käyttöön syynä voi olla esim. lasten suojaaminen mahdolliselta kiusaamiselta! Eikö olennaista ole se, että voi olla jollekulle apuna?

Tupa

Sattuuhan sitä😊

m*Kommentoi

Pieni muisto lapsuudestani

Kun olin pieni, olin paljon Mummini luona. Eräänä syntymäpäivänäni sitten sain polkupyörän. Se oli vanha aikuisten pyörä, jonka Pappa oli maalannut valkoiseksi. Olin kovasti innoissani pyörästä. Harjoittelin vähän ajamista siinä pihalla, kunnes päätin, että on aika ajaa alas jyrkkää mäkeä, joka pihasta lähti alas pellolle. Vauhtia vaan ja menoksi! No, ei siinä kaikki asiat tulleet mieleen; kuten esimerkiksi se, miten polkupyörä pysäytetään. Mäen alla oli iso ruusupuska ja siihenhän minä sitten ajoin täydellä vauhdilla. Hupsista. Oli sitten ruusunpiikkejä siellä ja täällä, mutta suurin huoleni oli, että olihan pyörä kunnossa. Olihan se. Seuraavaksi selvitin, miten se pysäyttäminen tapahtuu ja sitä piti harjoitella moneen kertaan ennen kuin sain luvan uudelleen ajaa itsekseni.
Pitäisikö sanoa: ”Oppia ikä kaikki”…