Tyynelän rantalaavu

Mitä tästä tulee đꤔ

Uutisten lukemisesta ei kyllä hyvä seuraa. Verenpaine ja syke nousee, kun alkaa pohtia kaiken tämän esillä olevan typeryyden seurauksia. Eihän maailman historiassa ole lainkaan ennenkuulumatonta, että tulee ihminen, joka haluaa vallata mieluiten koko maailman, mutta… Kun tämä tapahtuu aikana, jolloin tieto kulkee todella nopeasti ja ihmiset ovat usein tottuneet ottamaan kantaa asioihin, silloin ei olekaan kyse enää ihan mistä vaan jutusta. Kukaan ei tiedä, mitä näiden nyt jo diktaattorivaltaa käyttävien päässä liikkuu. Sitä paitsi, toimintatavat ja ajatukset tuntuvat muuttuvan lähes päivittäin. Kun sitten kaikesta saa mediaan valtavia otsikoita, on helppo ymmärtää pelon kasvavan.
En kuitenkaan valitettavasti usko, että pelko pysyy kauaa ainoana reaktiona. En haluaisi uskoa, että tästä kehittyy väkivaltainen kaaos, mutta kovin todennäköiseltä se vaikuttaa. Ihmisen kestokyvyllä kun on rajansa.
Minä en ymmärrä yhdenkään diktaattorin toimintaa, en missään. Samalla en ymmärrä yhdenkään diktaattorin uskollisia seuraajia, jotka ovat valmiita mihin tahansa. Totuus kun yleensä on, että diktaattori päättää lopulta milloin kenenkin on aika olla vähemmän tarpeellinen.
❓Mitä tästä kaikesta lopulta tulee? Miten eri kansakunnat selviävät ja voiko elämä jossain vaiheessa normalisoitua rauhalliseksi rinnakkaineloksi, jossa kaikilla on mahdollisuus tulla toimeen?

Kuisti

8.2.2025 huomioimme…🍀

🌷 Nimipäiväonnea Laina
⚓ Kansainvälinen oopperapäivä

Tänään on myös Kansainvälinen elokuvapäivä

Pyysin ChatGpt-tekoälyltä pienen runon aiheena elokuvat. Tällaisen sain:

Hopea kangas hehkuu yössä,
tarinat tanssii valon vyössä.
Rullat pyörivät, aika häviää,
elämä hetken suureksi jää. 🎬✨

Kuisti

7.2.2025 huomioimme…🍀

🌷 Nimipäiväonnea Rikhard, Riku
🏛️ Kansallispäivä
🇬🇩 Grenada
⚓ Varautumispäivä
Ruusupäivä

Tänään on myös ’Anna lapselle hymy-päivä’.

Minun tulee tästä teemasta mieleen eräs kauppareissu muutaman vuoden takaa. Kaupassa tuli vastaan väsyneenoloinen äiti ja pikkupoika. Hymyilin pojalle, kuten yleensä aina hymyilen lapsille. Poika hymyili takaisin ja nykäisi sitten äitiään hihasta. ”Ă„iti, toi täti tykkää musta!”, sanoi poika reippaalla äänellä. Pysähdyin seuraamaan, mitä tapahtuu. ”Niin varmaan”, sanoi äiti. ”Eikä, kun ihan oikeesti se tykkää”, tokaisi poika. ”Niin kai sitten”, vastasi äiti. ”Tykkää se”, jankkasi poika. ”Mistä sinä sen tiedät?”, kysyi äiti lopulta. ”No kun se hymyili mulle”, selvensi poika. Ă„iti katsoi minua ja hymyili. Asia oli mennyt perille. Muistan aina ne tähdet pikkupojan silmissä ja sen väsyneen äidin pienen piristymisen kaiken keskellä.
Viisas sanonta kuuluu: ”Hymy palaa aina takaisin.