Elämä on monenlaisten asioiden kokonaisuus. Olen lukenut todella monia elämäntapaoppaita ja saanut niistä eniten – lisää kysymyksiä. Tosin, en kiellä, joidenkin kohdalla on syntynyt myös ’Ahaa’-elämyksiä.
Viime päivinä olen mielessäni pohtinut, miten tiivistäisin elämänohjeeni. Siitä syntyi kuvan apila.

1. Elä hetkessä
Minusta tämä on yksi tärkeimpiä asioita elämässä. Aivan liian paljon kuluu energiaa miettiessä menneitä tai keskittyessä tulevaan. Juuri nyt käsillä oleva hetki on kuitenkin se, jolla on oikeasti merkitystä. Ja vain tähän hetkeen voimme vaikuttaa.

2. Tartu tilaisuuteen
Aivan kuten kohdan yksi ’Elä hetkessä’, tämäkin korostaa juuri käsillä olevaa tilaisuutta. Jokaisessa päivässä on erilaisia tilaisuuksia, jotka eivät koskaan enää toistu. Liiallinen miettiminen ja kiire -joka ei useinkaan edes oikeasti ole kiirettä- vievät meiltä tilaisuuksia, jotka voivat olla jopa koko elämämme kannalta tärkeitä tarttua. Joku viisas kehottaakin aina kysymään itseltä: Mikä on pahinta / parasta, mitä voi tapahtua, jos tartun tilaisuuteen (tai jos annan tilaisuuden mennä)?

3. Elämyksille avoimena
Lapsilla on suorastaan kadehdittava ominaisuus lähteä avoimena ja innolla uusiin elämyksiin. Me aikuiset sen sijaan mietimme tarkkaan vaikkapa sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat tekemisistämme tai jos vaikka joku nauraa meille.
Mutta, elämässämme on tarjolla monia erilaisia elämyksiä – esim. luonnossa – joille avautuminen vaatii vain vähän viitseliäisyyttä. Puhun mielelläni luontoon liittyvistä asioista, koska ne ovat maksuttomia ja tarjoavat niin monenlaisia mahdollisuuksia.
Tulee mieleen eräs retkeilyä harrastava mies, joka asui keskikokoisessa kaupungissa. Hän sopi taloyhtiön aikuisten kanssa, että järjestetään lapsille luontoretki. Osa oli vastaan, kun ”on niin kiire”, mutta muiden kanssa sovittiin vähän ohjelmaa -äänten kuuntelua, jälkien seurantaa, kuvaamista- ja sitten kokoonnuttiin nuotion äärelle eväitä nauttimaan. Siinä nuotiolla jutustellessa selvisi, että lapsista ainoastaan yksi oli ollut aiemmin luontoretkellä ja nuotiolla. Lapset olivat todella innoissaan kokemastaan ja tärkeä kysymys kuuluikin: ”Koska me tullaan tänne uudestaan?”.
Elämyksille avoimena sisältää mielestäni myös ajatuksen, että unohdetaan perustelut ’en ole koskaan ennenkään’ tai ’en minä osaa’. Ne ovat vain tekosyitä, sillä useimmat asiat voi halutessaan oppia ja eikö ’en koskaan ennenkään’ olisikin jo aika korvata toteamuksella ’nyt vihdoinkin’…

4. Kiitollisuus palkitaan
Nykyisin tuntuu, että ihmisillä on kaiken aikaa mielessä ajatus: ”Sitten kun…” ja usein tuohon jatkoksi tulee jotain rahaan liittyvää. Ihmiset, joilla on kaikki tarpeellinen ja usein paljon sen ylikin, haaveilevat vain lisää kaikenlaista. Mihin unohtuu kiitollisuus siitä, mitä meillä jo on?
Kiitollisuuden voi ilmaista aina, kun siihen on aihetta. En tarkoita mitään maailmaa syleilevää kiitosvouhotusta, vaan vaikka ihan pientä kiitollisuudenelettä. Minulla on usein tunne, että moni kertoo kyllä kaiken ikävän kokemansa ja valittaa aina, kun on pieninkään syy, mutta kiitoksen antaminen on vaikeaa. Minä vaan en ymmärrä sitä. Kun tuossa kuvassakin sanon: ”Kiitollisuus palkitaan”, en tarkoita mitään materiaa palkintona, vaan hyvää mieltä ja sen tuomia hyviä kokemuksia. Minulle niin totta on toteamus: ”Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta jaettu suru on surunpuolikas”. Koen kiitollisuuden eniten positiivisena tunteena ja se on ainakin minulle riittävää.

❓Nyt kysynkin: millaisia elämänohjeita sinulla on? Oletko oppinut ne joltakulta muulta henkilöltä vai ovatko ne tulleet elämääsi omien oivallustesi kautta?