Minulla oli aikanaan aivan ihana pieni kääpiömäyräkoira, Roope. Roope oli mukanani töissä aina, kun se vain oli mahdollista. Kerran jouduin jäämään töistä suoraan vielä tärkeään kokoukseen.
Niinpä soitin naapurille, jotta jospa hän kävisi Roopen kanssa pienellä lenkillä, jotta Roope pääsee asioilleen. Naapuri oli monet kerrat käynyt meillä ja leikkinyt paljon Roopen kanssa. Hänellä (naapurilla) oli myös avain meille. Niinpä hän sitten meni hakeakseen Roopen lenkille. Mutta, sitten tulikin iso mutta!
Roope kun päätti, ettei meille tulla, kun minä en ole kotona. Eikä hän lähtisi sieltä kenenkään mukaan ennen kuin minä olen kotona. Siis tämä pienen kissan kokoinen kaveri murisi ja näytti uhmakkaana hampaita naapurin parimetriselle miehelle, joka oli ennestään tuttu. Naapurin oli pakko luovuttaa, sillä mitkään namupala- tai muut kikat eivät auttaneet.
Minä sain sitten myöhemmin illalla kuulla, että minulla on todella hyvä vartiokoira…
🏡TYYNELÄ on muuttanut Bloggeriin 