Kirjasto

Lukuvinkki 9. 📖

Elina Pulli: Mieletön mummofulness

Kirja herÀttÀÀ monenlaisia ajatuksia, sillÀ kyse ei tietenkÀÀn (nimestÀ pÀÀtellen) ole mikÀÀn mummoylistys, vaan reipas kirja nykymummojen elÀmÀstÀ kaikkineen. MerkittÀvÀ asia on myös lasten ja sukulaisten asenteet mummoihin ja toisaalta sukulaisuussuhteiden selviÀminen. Kirja on kuunneltuna vain n. 6:n tunnin koetus.

Voit lukea lisÀÀ: https://www.storytel.com/fi/books/mieletön-mummofulness-7011178

TyynelÀn rantalaavu

Mahalasku 😒

Viikonloppuna ja maanantaina kehuttiin niin laajasti, miten tiistain tĂ€rkeĂ€ puhelu vie kansat tulitaukoon ja rauhanneuvottelut alkavat pian. Kerrottiin, ettĂ€ ollaan lĂ€hempĂ€nĂ€ rauhaa kuin koskaan. Tuli tiistai ja Se Kuuluisa Puhelu. Puhelu, jossa sovittiin osittaisesta tulitauosta koskien energialaitoksia ja infrastruktuuria. Muutamaa tuntia puhelun jĂ€lkeen sitten jo paukkui kohteissa, joihin ei pitĂ€nyt sodan kohdistua…
No, olihan siinÀ puhelussa keskusteltu muustakin. Ainakin siitÀ, jotta jos vaikka nÀmÀ isot jÀÀkiekko-organisaatiot (NHL ja KHL) pelaisivat toisiaan vastaan. TÀrkeÀ asia sitten vissiin sekin.

Minusta tuosta tuli mahalasku. Kun annetaan ihmisten uskoa suuriin saavutuksiin, joiden tulo jo alkujaan oli hyvin epĂ€varmaa, ja sitten mikÀÀn ei etene ennakkoon kerrotulla tavalla, se on mahalasku. Ilmankos mahalaskun tehnyt taho on ollut, vastoin tapojaan, varsin hiljaa…

Kuisti

19.3. lue minulle -pĂ€ivĂ€đŸ“š

TĂ€mĂ€n ajan lapsista moni ei ole koskaan kokenut hetkiĂ€, jolloin joku lukee juuri heille kirjaa. Se on mielestĂ€ni valitettavaa, sillĂ€ ne yhteiset hetket ovat paljon enemmĂ€nkin kuin luetut tarinat. Yhteinen aika ja siinĂ€ lĂ€hellĂ€ oleminen on arvokasta. Monella lapsella on lempitarinansa, joka luetaan yhĂ€ uudelleen. Ja, jos lukija yrittÀÀ hypĂ€tĂ€ jonkin kohdan ohi tai sanoo sanat eri jĂ€rjestyksessĂ€, lapsi kyllĂ€ korjaa tilanteen: ”Ei se noin mene”…
Nykyisin lapsille laitetaan herkÀsti joltain aparaatilta kuulumaan tarina. Onhan sekin jotain ajatellen lapsen sanavarastoa, joka kehittyy esim. tarinoita kuunnellessa. Mutta, kyllÀhÀn siitÀ puuttuu se lÀheisyyden tunne.

Minulla on aikuinen YstÀvÀ, joka nauttii suuresti, kun hÀnelle lukee ÀÀneen. TiedÀn muitakin, jotka ilahtuvat, kun joku lukee heille. SitÀ paitsi, monelle iÀkkÀÀmmÀlle ihmiselle voi olla iso ilonaihe, jopa apu, kun joku lukee heille. Lukeminen voi olla vaikka lehtiÀ, joita moni ei itse nÀe kunnolla lukea.

Viime aikoina on tullut mieleen hauska ajatus: onko ÀÀnikirjoilla ja tarinoiden kuuntelemisesta toisen lukemana jonkinlainen tiedostamaton yhteys. MitĂ€ tuumaat, onko❓

jk. VinkkinĂ€ vain: Avasin sivuston ’Pikku Piikkinen’, jonne tulee viikoittain uusi pieni tarina Pikku Piikkisen seikkailuista, vĂ€rityskuvia ja vinkkejĂ€ tekemiselle kaverien kanssa.
Pikku Piikkinen löytyy TÄÄLTÄ.