Virtuaalisuus on muotia?
YhĂ€ enemmĂ€n palveluja ollaan siirtĂ€mĂ€ssĂ€ virtuaaliseen muotoon. Toki se vĂ€hentÀÀ matkustamista, sÀÀstÀÀ aikaa ja sÀÀstÀÀ sen myötĂ€ menoja, mutta… *digitaalisuus ei korvaa ihmistĂ€*
”Virtuaalinen edunvalvontapĂ€ivĂ€ yhdistÀÀ ihmiset ja lainsÀÀtĂ€jĂ€t suoraan kotoa kĂ€sin. KĂ€ytĂ€nnön virtuaalikoulutuksen avulla osallistujat oppivat puolustamaan keskeisiĂ€ asioita, kuten terveydenhuoltoa tai sosiaalista oikeudenmukaisuutta.” (https://www.daysoftheyear.com/days/virtual-advocacy-day/)
Toki virtuaalisuus mahdollistaa suorat yhteydenotot, mutta… tulevatko ne yhteydenotot aina huomioitua? Moni on kertonut lĂ€hestyneensĂ€ esim. kansanedustajia yhĂ€ uudelleen edunvalvonta-asioiden merkeissĂ€ saamatta vastausta. Sama koskee joitain viranomaistahoja.
Nyt, kun taas yhdet vaalit ovat lÀhellÀ, saamme kuulla poliitikoilta mitÀ erilaisempia selityksiÀ, ehdotuksia, jopa lupauksia. Mutta kuulemme myös monessa asiassa asian valmistelun / pÀÀtösten teon siirtyneen tulevaisuuteen (=vaalien yli). On miten on, todelliseen vaikuttamiseen ja oikeudenmukaisuuden ym. asioiden huomioimiseen tarvitaan aina isompi ja vaikutusvaltaisempi joukko. Erilaisia adresseja ym on tehty jo vuosia, mutta merkittÀvÀ allekirjoittajamÀÀrÀkÀÀn ei varmista asian todellista etenemistÀ.
âKysymys kuuluu myös: Millainen on ”kĂ€ytĂ€nnön virtuaalikoulutus” ja kuka / mikĂ€ taho sen toteuttaa niin, ettĂ€ se on oikeudenmukaisesti kaikkialla mahdollisuus saavuttaa? MinĂ€ toivon, ettĂ€ virtuaalinen edunvalvonta olisi oikeasti mahdollista ja tuloksellista, mutta ei tehdĂ€ siitĂ€ ainoaa mahdollisuutta aitoon edunvalvontaa.