
Nuotiotulilla tÀnÀÀn: Hitonmoinen kiire
đMinisteriössĂ€ on hirmuinen kiire, eikĂ€ ”ehditĂ€” ottaa kĂ€sittelyyn eduskunnan hyvĂ€ksymÀÀ kansalaisaloitetta. Ei, vaikka hallitus on eduskunnan alainen.
Teoksen ja Siltalan kustantamoissa on hirmuinen kiire, jonka takia tuhottiin valtava mÀÀrÀ painettuja kirjoja makuloimalla *) ne. Eikö niitÀ kirjoja olisi voinut lahjoittaa vaikka sairaaloihin ja palvelutaloihin tai myydÀ minisummalla halukkaille?
VĂ€hĂ€n kaikilla tuntuu olevan hirmuinen kiire – usein tosiasiassa ei minnekÀÀn.

Kiireeseen vetoaminen ja kiireen jatkuva toistaminen on yksinkertainen keino jÀttÀÀ asioita hoitamatta, vaikka ne tosiasiassa olisi ollut mahdollista hoitaa. On niin komeaa -jaa miksi, sitÀ en tiedÀ!- kertoa muille olevansa niin kiireinen.
Jatkuva tehty kiire on vain yritystĂ€ korostaa omaa tĂ€rkeyttĂ€ ja vastuun siirtĂ€mistĂ€ muualle. Tosiasiassa kyse on useimmiten halusta ja organisoinnin puutteesta. Tai sitten otetaan syystĂ€ tai toisesta enemmĂ€n tehtĂ€viĂ€, joita ei alkujaankaan olisi ollut mahdollista tehdĂ€. Anteeksi, mutta… ”JĂ€rjen kĂ€yttö on sallittua, jopa toivottavaa.”
*) Makulointi tarkoittaa kirjojen silppuamista uuden paperimassan raaka-aineeksi.