Pieni muisto lapsuudestani
Kun olin pieni, olin paljon Mummini luona. Eräänä syntymäpäivänäni sitten sain polkupyörän. Se oli vanha aikuisten pyörä, jonka Pappa oli maalannut valkoiseksi. Olin kovasti innoissani pyörästä. Harjoittelin vähän ajamista siinä pihalla, kunnes päätin, että on aika ajaa alas jyrkkää mäkeä, joka pihasta lähti alas pellolle. Vauhtia vaan ja menoksi! No, ei siinä kaikki asiat tulleet mieleen; kuten esimerkiksi se, miten polkupyörä pysäytetään. Mäen alla oli iso ruusupuska ja siihenhän minä sitten ajoin täydellä vauhdilla. Hupsista. Oli sitten ruusunpiikkejä siellä ja täällä, mutta suurin huoleni oli, että olihan pyörä kunnossa. Olihan se. Seuraavaksi selvitin, miten se pysäyttäminen tapahtuu ja sitä piti harjoitella moneen kertaan ennen kuin sain luvan uudelleen ajaa itsekseni.
Pitäisikö sanoa: ”Oppia ikä kaikki”…
🏡TYYNELÄ on muuttanut Bloggeriin 