Tuolla netin syövereissä törmäsin juttuun, jossa Satu Rämö kertoo Islannista hienon tavan: kaikki tai ei ketään. Eli, kun lapsella on synttärit, sinne kutsutaan joko kaikki tai ei ketään. Näin yhdenkään lapsen ei tarvitse tuntea itseään syrjityksi, kun ei kutsua tullutkaan. Tosiasia on, että kaikkien kanssa ei ole niin kiva olla, mutta tällä toimintatavalla opetetaan, että silti voi olla ystävällinen toiselle. Hieno tapa toimia!
Lisäksi vanhemmat ovat sopineet, että jos syntymäpäivät ovat lähekkäin, toteutetaan iso yhteisjuhla. Näin voidaan varata iso tila ja kustannukset jakaantuvat. Islannissahan sää on usein nuhruinen ja jopa kylmä ja siksi juhlat sisällä. Ja vielä kolmaskin asia: toisinaan vanhemmat sopivat lasten lahjoille maksimihinnan ja siitä myös pidetään kiinni.

Minusta nämä kuulostaa aivan verrattoman hyvältä! Varsinkin, kun kuulee, miten Suomessa joidenkin lasten synttäreissä mallia on otettu USA:sta. Siellähän varakkaat toteuttavat mitä suurellisempia juhlia lapsilleen. Kun moisia olen seurannut, tuntuu, että lapsi ei olekaan se tärkein juhlassa, vaan se, että näytetään muille, miten meillä on varaa…

Moni lapsi ja nuorikin on sanonut, jotta tärkeintä ei ole lahjan hinta, vaan se, että ollaan yhdessä ja tehdään yhdessä jotain, joka on erityisesti päivänsankarin toiveen mukaista!

Pyysin tekoälyltä runon poliitikkojen luotettavuudesta…

❓Millaisia ajatuksia tämä herättää?

Ei, en hyväksy väkivaltaa. En missään muodossa. Mutta, hyväksyn todellakin itsepuolustuksen. Minusta itsepuolustuskurssin tulee olla pakollinen osa peruskoulua. Vain siten taito tulee oikeasti kaikkien ulottuville.
Kun nykyisin erilainen väkivalta on lisääntynyt, itsepuolustustaidoilla on aiempaa suurempi tarve. Itsepuolustuskurssille pääsyn tulee olla kaikille mahdollista. Kun rahaa on vähän, tähän voisi lohkaista kunnon potin vaikka sieltä kansanedustajien joululahjarahoista. Tämä koituisi paljon suuremman joukon hyväksi ja toisaalta, ainakin osittain rauhoittaisi elämää monessakin tilanteessa.
❓Mikä on sinun ajatuksesi asiasta?